Aloitin kuntosaliharjoittelun muistaakseni 1998 kahden päivän ohjelmalla. Sain hyvät ohjeet ja opastuksen, jota noudatinkin aika säännöllisesti. Tykästyin lajiin heti. Sitä sai harrastaa muista riippumatta, mikä toi sille harrastukselle helppouden. Siihen aikaa harrastin kilpa-aerobiciä, joten treeni tuki sitä lajia todella hyvin.

Opiskelujen myötä kiinnostuin lisää kuntosalin maailmasta ja joskus vuonna 2004 innostuin niin paljon, että aloin käymään jopa 5 kertaa viikossa salilla, liikunnallisesta ammatista huolimatta. Tuolloinkin minulla oli oma valmentaja, joka teki minulle hyvät ohjelmat ja ohjasi oikeaan harjoitteluun. Monta kertaa kuulin, että eihän tossa ole mitään järkeä. Vielä enemmän kuulin noita lauseita, kun sain Amandan ja raahauduin pienen vauvan kanssa joka arkiaamu klo 9.30 salille treenaan ja imetin liikkeiden välillä, jotta sain pidettyä pienokaisen tyytyväisenä.

Näin jälkikäteen tuo kuulostaa aivan pähkähullulta ja ”hieman” pakkomielteiseltä, koska olen tehnyt töitä muutenkin liikunnan parissa koko ajan. Uran luominen, pienten lasten saaminen sekä kasvattaminen ja arjen pyörittäminen eivät ole helppoja asioita pitää hallinnassa. Tänä päivänä kaikilla on kova tahti, mutta jokaisella on varmasti asioita joista nauttii ja ammentaa voimaa.

Kuntosaliharjoittelu on yksi keino minulle. Treenaan enää vain 2-4 kertaa viikossa, riippuen menoista ja tuloista. Se on kuitenkin sellaista terapiaa, joka auttaa jaksamaan henkisesti, mutta myös fyysisesti työssäni. Nautin kun saan puskea rautoja ylös, välillä rauhallisemmin ja välillä täydellä teholla puskuen. Sen jälkeen on vaan niin hyvä fiilis. Joskus (erittäin harvoin) on Combissa aamulla luksusta, kun olen yksin treenaamassa. Laitan musiikin päälle, laulelen, pyörähtelen tassikuvioita ja treenaan. Se on silloin koomisen näköistä, mutta sitä teenkin vain kun olen yksin. Oli siellä sitten ketä tahansa, niin treenaaminen tuottaa hyvää oloa. Myös toisten treeneistä on mahtava nauttia. Se on sitä, kun hyvä kiertää.

Olen myös sitä mieltä, että lapset eivät ole este omille harrastuksille. Selityksien taakse on helppo mennä. Osaan monessa muussa asiassa tuon loistavan taidon. Mutta toivon, että jokainen löytäisi sellaisen harrastuksen, joka tuottaisi iloa ja antaisi voimaa. Kun itse jaksaa, niin silloin pystyy olemaan myös toisille iloksi.

Liikunnan iloa ja riemua,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php