Raskauteni on ollut selkeästi nähtävillä jo hyvin kauan. Kasvava kohtu on selkeästi haitannut liikkumistani. (Viikkoja on nyt 26+0) Kovia selkäkipuja oli ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella paljon. Sitkeästi tein salilla maastavetoja, selänojennuksia, kiertoja kepillä, venyttelin hyvin päälle sekä kotona kaivoin foamrollerin pölyttymästä ja hieroin 5min pakaroita ja alaselkää.

Pahimmat kivut lieventyivät vaikka eivät ihan kokonaan lähteneet. Minun kohdallani liikunta oli lääke. Maastavedossakin selkään sattui koko ajan, mutta sitkeästi tehtynä olo hieman helpottui. Näitä liikkeitä teen edelleenkin, mutta myönnän kaivavani rullan esiin vasta sitten kun oikein kunnolla sattuu…

Tässä vaiheessa kuntosalilla kannattaa painottaa ylävartalon lihasten harjoittamiseen. Varsinkin selkäpuolen lihaksiin, jotta olisi vaasas salillalihaksia millä kannatella pientä vauvaa ja imettää. Aerobinen liikunta pitää olla pääosin matalatehoista. Joskus käyn ihan reippaalla kävelylenkillä ja toisinaan supistelee niin, että kävely ei oikein onnistukaan. Pitää mennä siis hetken mukaan. Toki toisinaan on hyvä hengästyäkin hetkeksi. Harva pystyy saamaan lastaan pihalle maailmaan, niin ettei hengästy;) Täten on siis suotavaa välillä hengästyä hetkellisesti liikunnan yhteydessä, jos ei tule paha olo.

Ohjatut tunnit ovat vähentyneet, mutta niilläkin vähillä moni liike tuntuu pahalle tai pitää vain selittää miten liike menee. Esimerkiksi etunojaan meneminen mahan takia on kömpelöä ja paine tulee liian suureksi keskivartaloon, selinmakuulle pääsen, mutta sieltä ylös nousu pitää tehdä sivukautta jne. Kyllä tämä valas kohta lopettaa ihmisten edessä ähkimisen ja antaa tilaa notkeammille ohjaajille. Ohjaajalla on aina eri tilanne kuin asiakkaalla, koska pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä. Vaikka asiakkaat ymmärtävät tilanteeni on heille tsemppaavampaa jos vetäjänä on ihminen, joka voi itsekin tekemällä tsempata muita. Toki ryhmien vetäminen on minulle sydämen työ josta suuresti nautin. Toisaalta olen käsitellyt asian niinkin, että ehdin vielä elämäni aikana ohjaamaan ryhmiä aika paljon jos vain kroppa kestää.

Suosittelen viimeisellä kolmanneksella nauttimaan enemmän siis rauhallisesta liikunnasta ilman mitään suuria ponnisteluja. Kävely, vesiliikunta, kevyt lihaskuntoharjoittelu ja venyttely ovat hyviä ja turvallisia liikuntamuotoja. Kyllä sitä ehtii liikkumaan tehokkaasti sitten, kun kroppa on hieman palannut venymisistään.

Synnytys on kova koettelemus ihmiskropalle. Toipuminen on hyvin yksilöllistä eikä voi suoraan sanoa ohjetta jolloin kannattaa aloittaa tehokkaampi liikunta. Kuntoutuminen kannattaa aloittaa kevyillä vaunulenkeillä, lantionpohjanlihastreeneillä sekä kotijumppaliikkeillä. Ensimmäinen kuukausi olisi hyvä rauhoittaa vain hyvin kevyeen liikuntaan. Kolme kuukautta kun on kulunut, on turvallisempaa aloittaa tehokkaampi liikkuminen. Raskauden jäljiltä nivelsiteet ovat vielä löysät ja lantionpohjanlihasten palautuminen ottaa aikansa. Aikaisemmin mainitsemani vatsalihaksetkin ovat raskauden aikaisen pingotuksen jäljiltä vielä erillään. Maltilla kannattaa aloittaa, ettei tule mitään pysyvämpiä haittoja turhasta kiirehtimisestä.  Vältä siis myös hyppimisiä ja nopeita käännöksiä alkuvaiheessa (juoksu, pallopelit). Muista kuitenkin, että liikunta piristää mieltä ja tuo hyvää oloa kroppaan. On siis ehdottomasti parempi lähteä kevyesti heti liikenteeseen kuin jäädä kotiin huilimaan. Se on ihan koko perheen etu.

Pureudun tarkemmin vielä synnytyksen jälkeiseen liikuntaan seuraavassa jutussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *