Nyt en aio kertoa mitä liikunnallisia virstanpylväitä oli itselläni ennen Combia, vaan kertoa lyhkäisesti (jos on edes mahdollista) miten Combi luotiin ja miten 5-vuotta on mennyt.

Tämä aihe oli pysähdyksen paikka minulle. Olen pyrkinyt olemaan positiivinen ihminen ajattelutavassani. Voi sanoa, että koko aikaa en ole pystynyt sitä olemaan. Sisäsyntyinen optimisti on hiukan kellahdellut levolle välillä. On aika uskomatonta, että olemme tässä ja nyt edelleen, kilpailussa mukana. Yritysmaailma ei ole helppoa, mutta toisille aloittaminen voi olla, meille se ei ollut, eikä itse yrittämineenkään ole ollut missään mittakaavassa helppoa. Jos joku luulee, että kylvemme rahassa, ehei, tiukkaa on ja kauhean tulorikkaalta ei tulevaisuuskaan näytä, mutta me pysymme pinnalla. Sen lupaan, periksi ei anneta. Me tehdään parhaamme Combissa, ihmisille, kaikille, juuri sinulle joka meidän kynnyksen ylität. Emme esitä mitään vaan toivomme parastanne ja annamme kaiken tiedon ja taidon mitä osaamme, jos haluat sen ottaa vastaan.

Vuosi oli 2009 kun kuulin, että Kulmalan Petri saattaisi laittaa Kulmalan alakertaan Kuntosalin. Wau, minähän soitin heti ja sovin tapaamisajan. Sen jälkeen myös Kristiina ”Krisse” Jokinen oli ottanut yhteyttä samaiseen henkilöön. Loppuviimeksi istuimme monet kerrat Kulmalan toimistossa, minä, Krisse ja Petri. Sanoin heti, että pelkkä pieni kuntosali ja spinnisali ei tule toimiin. Tarvitsemme kunnon yrityksen pyöritykseen isommat tilat. Siitä astui ajatus meijerille. Sitä kehiteltiinkin pitkään. Siitä piti tulla Woimala (vanhan yrityksen mukaan, joka kuvasi myös meidän toimintaa). Yläkertaan jumppasali, alakertaan kuntosali ja yhteen huoneeseen lämmin allas vesijumppia varten, mukana paikallisia yrityksiä jne. jne.

Itseäni alkoi hirvittään jossain kohtia yritysten määrä ja se ns. sählääminen. Ei siinä enää ollut mitään järkeä. Oli aivan liian monta lusikkaa samassa sopassa. Petri päätti laittaa stopin myös, koska oli laskeskellut paljonko remontti maksaisi. Asiasta tuli jokatapauksessa pettymys, koska olin päättänyt, että nyt on se hetki perustaa jos joskus.

Sitten kuulimme, että Koskelan tilat, entisen Eurohamsterin tilat voisi olla hyvät. Käytiin Krissen kans kattomas tiloja. Yhtä hallia kaikki, mutta potentiaaliset. Siitä lähti taistelu. Ensin rahoitus, finnvera –  EI, ei tule menestymään, hän on nähnyt liikaa, ettei tule onnistumaan… Hiukan välillä meinasi epätoivo tulla. Onneksi  loppujen lopuksi Kankaanpään Osuuspankki ymmärsi potentiaalin ja lähti mukaan sekä sai Finnveran takaajaksi;) Sitten olikin kiire, piti päättää laitteet, välineet, värit, minkä kokoinen ohjaajan lava, entä pukkarit. jumppasalin valaistus, äänentoisto jne. Hui! Ihan hirveesti piti päättää pienessä ajassa. Ja mitään tällaista ei oltu ennen tehty. Istuttiin ihan ”muutama” tunti yhdessä miettien ja sitten oli pääkoppa sekasin. Loppuvaiheessa vain päätettiin intuitiolla. Ei ollut mitään vastaavaa Kankaanpäässä mihin olisi voinut verrata, piti vaan päättää just eikä kohta.

Krisse ehdotti, että vastaanottoon voisi olla hyvä tyyppi Peltosen Paula. Olin ihan pihalla, että kukas se on. Mutta sitten kun tapasin Paulan ja siinä vähän aikaa juteltiin, niin ajattelin tää se on. Hyvin fiksu ja tsimpsakka nainen, joka on ollut vastaavanlaisessa työpaikassa. Voin sanoa näin viiden vuoden jälkeen, että HUIPPU valinta. Ei petä, ei jätä ja luotto 100%. Kiitos näistä vuosista hänelle!

Haimme myös erilaisia tukia, mm. ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen (tähän piti olla helppo saada tukea), mutta niin kävi ettei tukea myönnetty, vaikka tein kaksi kirjallista valitusta. Eikä myönnetty muuhunkaan Kuntokeskuksen liittyvään kehittämiseen kaupunkialueella.

Remppa oli kesken, mutta ovet avattiin ja VIP asiakkaita oli hienosti. Miettikää, myytiin VIP asiakkuuksia ennen avajaisia ja niitä riitti. Kiitos heille, kun luottivat <3 Vastaanottoon emme saaneet ritilöitä ajoissa eikä ovia toimiin, joten pitihän siellä silloisen aukiolon ajan joku päivystää klo 06-23. Aamusin Markku tai iskä…Siitä se sitten lähti.

Noh, sitten Krissen kanssa tuli tilanne, ettemme oikeen olleet samalla planeetalla. Joskus parisuhteessakin käy niin, että ei vaan sovi ajatusmalli yhteen. Raskaiden vaiheiden jälkeen erottiin Krissen kanssa yhtiökumppaneina. Ps. Ollaan nykyään ihan kavereita, hyvissä väleissäJ Noh, siihen sitten jäätiin nostamaan yritystä ja omaa vointia.

Sitten Kankaanpäähän perustettiin JämiSports. Siitä sitten laajeni Palatsi aikanaan, joka nykyään on Kuntokeksus Palatsi nimellä. Tottahan toki näin pienellä paikkakunnalla taloutemme tämän asian takia on kiristynyt.

Palkkasin Mervin ja jossain kohtaa palkkasin Maijan ja ajattelin, että nyt on hienosti asiat. Mä saan tai sitten en saa palkkaa, mutta mulla on loistotyypit ja kaikki teemme parhaamme. Missään kohtaa en ajattelut vetää ns. elbaa vaan kehittää vihdoinkin myös yrityksen  strategiaa. Ei siihen sitten vieläkään annettu aikaa, koska sitten tapahtui yllätys – Mervi lähti, josta kuulimme mun viimeisellä raskauskolmanneksella. .. Ajattelin siinä vaiheessa, että hyvästi äippäloman rippeet. Se siitä suunnitelmasta. Kyllähän sitä sitten taas kerran piti nopeesti ittensä kuntouttaa. Kolmannen lapsen myötä jotenkin toivoin, että josko nyt voisin enempi olla kotona. Onneksi kuitenkin hyvin kuntouduin ja pääsin nopeasti vetämään jumppia. Iso kiitos kuuluu myös tuntiohjaajille ja vakikalustolle tässä kohtaan, että kaikki meni hyvin.

Onni tässä oli myös, että Markku oli valmistunut kuntosaliohjaajaksi ja Personal traineriksi. Oli jopa ehtinyt töitänsä hieman harjoittaan. Ja sitten vielä se, että sai palkatonta vapaata vuodeksi. Joka osoittautui toistaiseksi loputtomaksi…Siis irtisanominen työstään ja heittäytyminen tälle alalle. Ei ole helppoa. Nyt olemme molemmat toisella epävarmalla alalla (jätinhän minäkin vakityön kaupungin erityisliikunnanohjaajana). Hyvää tässä on se, että perhe elämässä Markku on enemmän kotona ja keittää joskus puurotkin, huonoa on se, että Markun pää ei ole tottunut näin päätä vaivaamaan ja epävarmaan hommaan. Oppia ikä kaikkia, hope so.

Kävi myös niin, että Maija sai työpaikan Lapualta rakkaansa läheltä. Tällä alalla vaan ei tarjota noita kokopäivähommia, saati sitten kuntokeskusalalta. Tuli tilanne, että jäin taas kerran monen tunnin vetäjäksi. Luojan kiitos meillä on tuntiohjaajia (Kiitos: Johanna Kurunmäki, Kirsi Vanhatalo, Jutta Katajisto, Emmi Ritakorpi, Anniina Karvinen, Essi Kakkonen, Krista Lankinen). Mä olisin ilman niitä pulassa, luojan kiitos mulla on myös Paula ja Markku.

Tästä tarinasta puuttuvat täysin taloudelliset ongelmat, tarkemmat juonen käänteet, mutta niitä en nyt halunnut ruotia, koska kertomista asioistani olisi tullut liian pitkä. Olen hyvin tyytyväinen työstäni, jota riittää kyllä vaikka muillekin jakaa;) Onneksi mulla on suunnitelmia A,B,C  jne. ja niitä tulee sitä mukaa kun haasteita tulee. Nimittäin yrittäjäksi ei tulla jos ei siedä paineita ja muutoksia.

Iso kiitos kaikille jotka luitte tämän pienen historian ja kiitos myös jotka olette olleet elämässäni vaikuttamassa.

Kiitos myös taivaanisälle vahvana pysymisestä.